Onnellisuus, tuttu vai kadonnut tunne?

        Luen tällä hetkellä kirjaa VALON ANTAJAT (kolmatta kertaa) , jonka on kirjoittanut Vappu Pimiä ja Johanna Huhtamäki. Suosittelen lämpimästi ja olen kiitollinen siskolleni, jolta sain tämän kirjan vuonna 2019 joululahjaksi.

 Kirjassa käsitellään onnellisuutta, kiitollisuutta ja unelmia, jotka ovat rakkaita aiheita ainakin itselleni. Siksi kaivoin taas kirjani esille.
        Viime aikoina olen surukseni huomannut sosiaalisessa mediassa, että onnellisuus taitaakin olla häviävä käsite, ei enää normaalia. Enkä nyt puhu menneestä parista vuodesta jne ... vaan meistä jokaisesta itsenämme.
Tiedän, tiedän...sähköt nousee, ruoka on kallistunut jne. Ihan samat asiat ne on täälläkin, mutta....silti haluan löytää monta kiitollisuuden aihetta päivästäni... 

                                   PIENISTÄ PISAROISTA SYNTYY ISOMPI PURO 

 <3 aamulenkki

<3 kaunis luonto

<3  rauhallinen hetki terassilla höyryävä kaffemuki kädessä

<3 kissan kanssa lumessa juokseminen kolmet villasukat jalassa
...JA KELLO ON VASTA 11 AAMULLA!!!!!

        " Onnellisuus rakentuu hyvin tavallisista ja arkisista asioista. Ja jos asiaa mietitään niin elämähän on suurimman osan aikaa sitä tavallista arkea" . Lainaus kyseisestä kirjasta, lyhyesti ja kaiken kattavana.

         Eilen illalla kun somea selailin jäin miettimään montaa asiaa... ollaanko toisten ilosta,onnellisuudesta , työstä, menestyksestä, juustolautasesta, glögiseurasta jne niin kateellisia että melkein joulukuusestakin neulaset varisee pelkästä ajatuksesta.

        Moni on päätynyt uhriksi somen eri kanavilla. Valitettavaa. Surullista. Aikuisten hiekkalaatikko.
Epäsovun lietsonnalla tehdään rahaa. Viha myy --> synnyttää klikkauksia --> klikkaukset tuovat rahaa vihapuheen "myyjälle" ja eri alustat saavat seuraajia ja palkitsevat monin tavoin julkaisijoita... Mietintään jäi, että saavatko tälläiset ihmiset tuntemaan itsensä jotenkin paremmiksi....
Näinhän se menee lehtien lööpeissäkin.. mitä negatiivisempi lööppi, sitä nopeammin teline tyhjä. Surullista on, että hyvä ja positiivinen eivät myy.
        Katsoin juuri dokkarin Harry ja Meghan, jossa he hyppäsivät pois vallan rattaista ja kyseenalaistivat instituution, jossa olivat eläneet. Kuinka julmaa oli median toiminta ja journalisteiksi itseään kutsuvat "monsterit". Ohjelmassa todettiin mielestäni hyvin sanomalla, että jos joutuu juorulehtien ( itse tarkoitan myös somea) hampaisiin, on varmasti silloin tehnyt jotain oikein!!! (Joka sitten syystä tai toisesta käännetään huonoksi ja pahaksi tyylillä "leikkaa ja liimaa uudelleen " )
                 LÖYTÄISIMMEKÖ ENSI VUONNA ENEMMÄN ONNELLISUUTTA JA HYVÄÄ?

                                       ALOITAMMEKO JO ETSINNÄN VIELÄ VUONNA?

                                          HALUAMMEKO MUUTOSTA PAREMPAAN?

 
" KIITOLLISUUS ON ELÄMÄNI ONNELLISUUDEN SALAISUUS ." ... näin toteaa Kirsti Paakkanen  (1929- 2021 ). Suomalainen upea yritysjohtaja, Marimekon entinen omistaja, jonka unelmat kantoivat ja joihin hän uskoi. "Suurin niistä on rakkaus", kirja hänen elämästään, suositus myös sille! 

Näiden ajatusten siivittämänä alan tutkimaan/tekemään Valon Antajien tehtäväkirjaa, jonka ostin itselleni pyhien iloksi.

 
P:S Toiveeni ensi vuodelle: Tyhjennetään tuo hiekkalaatikko kaikista särmäisista kivistä, levitetään uusi puhdas hiekka ja annetaan kaikille samankokoiset ja iloisen väriset lapiot , vain sillä voimme tehdä hyvää <3